Makeutusaineilla suolisto sekaisin

Jo yli 2000 vuotta sitten länsimaisen lääketieteen isä Hippokrates pisti merkille, että kaikki sairaudet lähtevät suolistosta. Tänä päivänä lukuisat tutkimukset ovat vahvistaneet sitä käsitettä, että suoliston kunto on terveyden kulmakivi. Kuitenkin lähes puolet suomalaisista kärsii erilaisista vatsa- ja suolisto-ongelmista. Ajoittainen närästys tai satunnaiset ruoansulatusvaivat eivät vielä välttämättä ole vakava huolenaihe, mutta muut kroonisemmat suolistosairaudet voivat aiheuttaa esimerkiksi häiriöitä ruoan imeytymisessä, vaikuttaen suoraan jaksamiseen ja elämänlaatuun. Sanotaankin, että olet sitä mitä syöt ja imeytät.

Yhdysvaltalaisen NIDDK:n (National Institute of Diabetes and Digestive and Kidney Diseases) mukaan ruoansulatusongelmat johtuvat pääosin bakteereista, parasiiteista, suoliston bakteerikannan heikkenemisestä, ruoansulatustaudeista sekä huonosta ruokavaliosta. Länsimaissa vallitseva yleinen elämäntyyli, johon kuuluu prosessoitu ravinto, tiheä antibioottien käyttö sekä epäsäännöllinen ruokailu ja napostelu, asettavat yhä enenevin määrin haasteita vatsan terveelle toiminnalle.

Miten voimme siis paremmin huolehtia vatsan, ja siten koko terveydemme hyvinvoinnista?

Elimistön soluista vain 10 % on lähtöisin ihmisestä; loput 90 % koostuu elimistössä elävistä bakteereista, sienistä ja mikro-organismien soluista. Suolistossa elää arviolta noin 500–1000 eri bakteerilajia, ja ne painavat yhteensä noin puolitoista kiloa. Yleisimmät ovat Bacteroides, Clostridium, Fusobacterium, Bifidobacterium ja Lactobacillus. Nämä niin kutsutut hyvät bakteerit ovat ensiarvoisen tärkeitä vastustuskyvyn kannalta, mutta niiden tasapaino on jatkuvasti uhattuna. On muun muassa todettu, että pelkästään yksi antibioottikuuri tuhoaa peräti 30 prosenttia koko suoliston bakteerifloorasta ja voi sotkea suoliston bakteeritasapainon jopa kahdeksi vuodeksi. Antibioottien ohella myös ruokavaliolla on tietysti väliä: tietyt ruoat ja ainesosat, kuten sokeri, makeiset, leivonnaiset, alkoholi ja maitotuotteet ruokkivat elimistön haitallisia bakteereita sekä edesauttavat luomaan suolistoloisille suotuisaa ympäristöä missä muhia. Ratkaisu löytyy terveen bakteeritasapainon ylläpitämisestä sekä puhtaasta ja suolistoa hellivästä ruokavaliosta.

 

Makeutusaineet elimistössä

Sokeri on kehon toiminnalle välttämätöntä, sillä muun muassa aivot tarvitsevat glukoosia toimiakseen. Siitä huolimatta sokerilla on ollut jo pitkään paha maine — kaikkihan tietävät, että liiallisesti käytettynä se voi vahingoittaa hampaita, varastoitua rasvaksi sekä koukuttaa. Keinotekoiset makeutusaineet poistivat ainakin osittain nuo ongelmat: kevytlimua pystyi nyt juomaan paremmalla omalla tunnolla, koska makeutusaineet pitivät huolen siitä ettei niistä kerry kaloreita tai reikiä suuhun.

Ensimmäinen keinotekoinen makeutusaine löydettiin jo niinkin kauan sitten kuin vuonna 1879 kun tutkijat Ira Remsen ja Constantin Fahlberg vahingossa totesivat sakariinin makeuden syötyään huonosti pestyillä käsillä. Vuosia myöhemmin vuonna 1901 sakariinista tuli Monsanton ensimmäinen tuote. Nykyään EU:n hyväksymiä keinotekoisia makeutusaineita löytyy peräti 18 kappaletta, ja niiden käyttö ulottuu jogurteista vähäkalorisiin virvoikkeisiin sekä lisäravinteisiin. Ehkä olet joskus huomannut pakkauksen kyljessä lisäainemerkinnät E951, E954 tai E955. Nämä tunnetaan arkikielessä paremmin aspartaamina, sakariinina ja sukraloosina. Makeutusaineet eivät imeydy elimistöön eikä sisällä energiaa, mutta ne ovat silti tavallista sokeria moninsatakertaisesti makeampia; esimerkiksi sukraloosi on noin 500–600 kertaa makeampaa kuin taloussokeri.

Nopealla vilkaisulla voisi luulla, että makeutusaineet ovat oiva ratkaisu jokaiselle: herkuttelusta ei ole tarpeen luopua, mutta tyhjille hiilihydraateille voidaan viimein heittää hyvästit! Etenkin diabeteksen tai ylipainon kanssa kamppaileville makeutusaineet tuntuivat tarjoavan varteenotettavan vaihtoehdon.

Koska makeutusaineet ovat olleet käytössä jo melko pitkään (aspartaami tuli kuluttajien käyttöön vuonna 1974 ja sukraloosi vuonna 1991), on niiden turvallisuudesta sekä pitkäaikaisvaikutuksista tehty jonkin verran tutkimuksia. Jotkut tutkimukset ovat vahvasti sitä mieltä, että pienissä määrissä makeutusaineet ovat ihmiselle vaarattomia. Mutta monet muut tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet liudan eri terveysriskejä. Sakkariinin käytön on esimerkiksi todettu lisäävän riskiä sairastua virtsarakko syöpään, ja aspartaamilla on huomattu olevan hermostoon sekä serotoniinitasoihin vaikutus, altistaen masennukseen. (1, 2) Myös sukraloosin on huomattu aiheuttavan ikäviä sivuoireita kuten turvotusta, ripulia ja pahoinvointia. Tämä johtuu siitä, että sukraalosin päätyessä suolistobakteerien sekaan syntyy elimistössä typpikaasua. Viimeisimpänä vuonna 2015 tehdyssä israelilaisessa tutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että keinotekoisia makeutusaineita syöneiden ihmisten elimistön bakteeristo oli erilainen kuin heillä, jotka eivät makeutusaineita käyttäneet. (3) Tätä väittämää komppaa myös professori ja Maailman terveysjärjestön (WHO) neuvonantaja Juhana E. Idänpään-Heikkilä, joka Helsingin Sanomien pääkirjoituksessaan lisäksi painottaa, että makeutusaineet voivat päinvastaisesti jopa aiheuttaa painonnousua:

“Tuoreiden tutkimusten mukaan aineet etenevät lähes muuttumattomina ihmisen mahasuolikanavassa ja elimistön ruoansulatuksessa. Ne kuitenkin muokkaavat matkallaan suoliston mikrobikasvustoa, minkä seurauksena bakteeriston rakenne herkistyy tavanomaisille sokereille. Laihduttaminen käyttämällä mittavia määriä keinotekoisia makeutusaineita ja välttämällä sokeria johtaa silloin painon nousuun.” (4)

Viimeisimmät tutkimustulokset ovat siis merkittävä, sillä kuten aiemmin totesimme suolistobakteereilla on ensiarvoisen tärkeä asema koko terveytemme kannalta.

Mitä tämä tieto tarkoittaa sitten urheilijoiden ja heidän käyttämien lisäravinteiden kannalta?

Vanhemmat lukijat varmasti muistavat kuinka vielä joitakin vuosia sitten lisäravinnetarjonta oli huomattavasti suppeampi. Hera ja malto sekoitettiin sheikkerissä keskenään, joukkoon lisättiin vähän kaakaojauhetta maun vuoksi, jonka jälkeen toivottiin ettei juoma tule samaa kautta ylös mistä se meni alas. Nykyään lisäravinteissa on väri-, makeutus- ja säilytysaineita enemmän kuin mitä pysyä perässä, ja valtaosa niistä on keinotekoisia.

Katsoppa vertailun vuoksi mitä makeutusaineita kotoa löytyvästä palautusjuomastasi tai proteiinistasi löytyy. Voi olla, että pakkausselosteessa ei edes lue makeutusaineiden määriä. Mistä sitten tietää kuinka paljon lisäravinteessa on vaikkapa sukraloosia? Yhtenä nyrkkisääntönä voidaan pitää makua. Teennäisen makealta tai teolliselta maistuva tuote sisältää todennäköisesti liian paljon makeutusaineita, sillä niiden ainoa toiminta on peittää pahaa makua pois.

 

Vatsan saaminen takaisin tasapainoon

Jotta suolisto voi toimia optimaalisesti on ensiarvoisen tärkeää välttää valmisteita, jotka heikentävät vatsan tervettä bakteerikantaa. Ruoansulatuksen kanssa kamppailevien kannattaa harkita hetkeksi taukoa kaikista lisäaineellisista tuotteista sillä aikaa kun elimistösi palauu takaisin normaalitilaan. Kaikki teolliset makeutusaineet kannattaa poistaa ruokavaliosta ja korvata ne mielummin luonnollisilla makeutusaineilla kuten hunajalla tai stevialla. Ruokavalioon olisi hyvä lisätä enemmän hitaasti imeytyviä kuituja, kuten kokojyväsiemeniä, linssejä, papuja, quinoaa, tattaria, hirssiä, amaranttia, kauraa ja parsaa; ne nostattavat tehokkaasti luonnollista bakteerikantaa toimimalla prebiootteina eli suolistomikrobien ruokana. Lisäksi käyttöön tulisi ottaa vahva ja monipuolinen maitohappobakteerivalmiste vatsan bakteeritasapainon ylläpitämiseksi. Kun suolisto saadaan taas toimimaan, voidaan lisäravinteita vähitellen lisätä käyttöön, kuitenkin pistäen aina merkille mitkä sopii juuri sinun elimistöllesi ja mitkä ei.

Hyvää alkaa viikkoa kaikille!


1. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8373935
2. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC548217/
3. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4615743/
4. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002772089.html